Vajaat kaksi viikkoa sitten Figon käyttäytyminen muuttui yht´äkkiä apaattiseksi. Lekurissa otettiin pissanäyte, verikoe ja varulta röntgenkuvat.
Pissanäytteestä selvisikin, että Pojalla on pissatulehdus ja struviittikiteitä.
Verikoe puolestaan aiheutti kummastusta kun AFOS arvo oli huikean korkea. Lukema oli 1160, kun sen pitäisi olla alle 68.
10pv:n lääkekuuri ja erikoisruokavaliolle. Seuraavana päivänä lääkekuuri oli alkanut purra ja Figon vointi oli paranemaan päin.
Perjantain tarkki  näytti jo parempia tuloksia, tulehdus on parantunut ja kiteitäkään ei enään paljoa pissanäytteessä näkynyt.
Verikokeen tulos näytti AFOS arvonkin laskeneen 392:hteen, joten sitä tarkkaillaan vielä uusintakokeilla.
Erikoisruualla jatketaan edelleen, jotta saadaan sulateltua loputkin kiteet pois. Saatiin lupa kuitenkin siihen, että puruluita ym.herkkuja voi silloin tällöin antaa kun sitä kysyin.
Kunhan ruuan laatu ei mene liian proteiinipitoiseksi.
Nyt Figo on jo täysin oma itsensä ja jaksaa hölmytä Nepunkin kanssa.
 

Vuosi on jälleen vaihtunut ja vuoden lopun lassahtanut treeni-into koitetaan herätellä jälleen henkiin. Neppu on treenaillut agia enempi Minnan kanssa ja he starttasivat viime viikonloppuna tamminäyttelyn yhteydessä järjestetyssä perinteisessä tammiagissa. Hienolta radalta yksi kielto ja sillä sijoitus neljänneksi.
Mukava oli seurata kuinka hienosti se Neepi meneekään! Melkeen mukavempi sitä on katsella kuin itse ohjata :)
Mitä muuta kuuluu:
Minä sain kennelnimen Neverless, katsotaas nyt tulenko sitä milloinkaan käyttämään. Ei ole tuota jalostusmateriaalia kovin kertynyt.. Haaveissa siintää tottakai joskus vielä toinenkin bc, mutta se on haaveissa vielä, ei suunnitelmissa.
Neppu tekee uutta karvaa ja se on ilmoitettu Tuusniemelle ryhmikseen, katsotaan nyt tuleeko ilmoitettua muualle näytelmiin. Tokorintamalla tein ryhtiliikkeen ja kävin tälle illalle treenilöimässä ulkosalla, vihdoinkin kun ilmakin sen sallii. Seuraamista, idaria, merkkiä, ohjattua himuisella innolla lelulla hetsaten ja paljon palkaten. Siitä sitten enimpien höyryjen jälkeen keskittyneempään hommaan namipalkalla tunnariin ja kaukokäskyihin. Intoa piisaa, mutta näin pitkän tauon jälkeen pieniä virheitä mukana. Kylläpä ne siitä korjaantuisi kun säännöllisesti treenaisi :)
Meillä ei ole tälle vuodelle isompia tavoitteita, agility- ja tokokisoja olisi tarkoitus muutamat käydä ja katsotaan pk-puolta sitten kesäkaudella.
Entäs Figo, poika on täysissä sielun ja ruumiin voimissaan, mitä nyt yksi hammas meinaa irtaantua. Varasin ajan hampilääkäriin ja siellä tarkistetaan koko kalusto. Täyttäähän se maaliskuussa jo 8v, niin on hyvä käydä tsekkauttamassa hammaskalusto. Hammaskiveä ei hirveästi ole, mutta hengitys haisee pahalle. Syy löytynee heiluvan hampaan alta.. Vanhenemisen merkkejä ei ole havaittavissa, samaan malliin porskutetaan edelleen.
 

 Hyvää joulua kaikille tutuille ystäville, treenikavereille, koiratutuille jne ympäri maan!

Steriloinnista tuli torstaina täyteen 3vkoa ja hyvin on Neepula toipunut. Leikkaushaavan jäljestäkään ei ole enään paljoa jäljellä. Omasta mielestään hän on jo täysin toipunut.
Spurttailuja harrastetaan jo lenkillä. Agility on vielä tauolla. Viime tiistaina kävimmä hallilla pienesti tokottelemassa, mutta totesinpa jälleen, että siellä ei meillä kannata tokoa treenata.. liikaa häiriötekijöitä, eli toisella puolen hallia agilitaajia. Piippi meinasi mennä päälle kokoajan ja haikeat katseet hallin toista päätyä kohden.
Seuraamista lähinnä renailtiin ja idarin jättöjä. Parit kaket loppuun ja se oli siinä. Ei oikein sytytä vieläkää tuo tokottelu. Pitäisi ottaa pikkuhiljaa itteä niskasta kiinni ja palata agilityn ihmeelliseen maailmaan, ihan senkin takia kun Neppu sitä lajia niin rakastaa..

Neepu on ollut minulla töissä mukana, niin olen paremmin pystynyt sen touhuja vahtaamaan. Silloin kun on valvovan silmän alla, niin en ole pitänyt pönttöä päässä ollenkaan, mutta sille on täytynyt kuitenkin kötöstää tikkurilan t-paidasta suoja päälle.
T-paidan kanssa on rauhallisempi, ilman sitä koittaa rapsutella itseään koko ajan ja tämän tästä kuikistelee nipistäviä tikkejä, jotka tosin alkoivat tänään purkautumaan..
Soitin el.lääkäriin ja sieltä hoitaja sanoi, että ei huolta jos haava näyttää siistiltä, on se sen verran ehtinyt jo umpeutua.
Kötöstin uuden solmun tikkirivistöön, jottei purkaantuisi enempää ja toivotaan että ei vaikuta paranemiseen.
Haava kyllä näyttää ihan ok:lta, joten jospa se siitä ihan normaalisti paranee. Pienillä remmilenkeillä ollaan käyty ja onhan se Nepula ollut tympääntynyt, kun ei pääse irti juoksentelemaan.
Karvanlähtö on pahimmillaan ja rukka näyttää taas kapiselta aliravitulta katucollielta. Paino oli el.lääkärillä viime viikolla punnittaessa n.15.3kg, saisi painaa kuitenkin mielummin lähemmäs 16kg. Jospa se tuo sterilointi vaikuttaisi niin, että saisi hieman läskiä luiden päälle, kun tuota on ollut niin vaikea saada lihotettua. Mielenkiintoista nähdä myös miten karvanlaatu muuttuu.

Neppu on nyt sitten luovuttanut vehkeensä valtiolle. Eilen aamulla leikkausaika oli klo.10 Liiralle. Puolentoista tunnin jälkeen hain potilaan kotiin toipumaan. Ensimmäisen kerran heräili noin klo.16 ja yritti nostella päätään ja vaihtaa asentoaan aina silloin kun kuului jotain ääniä. Rauhoittui aina uudestaan lepäämään kun kävi sanomassa, että pistähän köllölleen. Heti kun silmä vältti, sen hetken ajaksi, että kävin pyykit nostamassa koneesta, niin tottero oli ponkaissut lattialta sohvalle. Ilta kahdeksan jälkeen makoili silmät auki ja alkoi pikkuhiljaa olemaan sen näköinen, että voisi jaloilleen nousta. Yhdeksän jälkeen kävimme jo pikapissillä ulkona ja tarjosin pieneläinhoitajan kiellosta huolimatta vähän ruokaa. Neppu söi hyvällä ruokahalulla ja rauhoittui taas makoilemaan. Tikit masussa ilmeisesti kipristelevät sen verran, että niitä pitää kitinän kanssa välillä kääntyä katsomaan. Yöksi laitoin kaulurin ja passitin neidin vasuun nukkumaan. Sieltä kuului vieno phiiiiiiiiiiiiii.. aina tämän tästä. Kahden aikaan hellyin ja hain Nepun vasuineeen sängyn viereen, johon sitten asettui paremmin nukkumaan. Tänä aamuna sitten kuuden jälkeen ylös ja pikapissille. Söi hyvällä ruokahalulla ruokansa ja annoin kipulääkkeet päälle. Pari viikkoa hihnalenkkiä ja kuuden viikon hyppelykielto, mikä tarkoittaa myös agilityyn pidempää taukoa. Nyt sitten toivotaan pikaista paranemista!

Tänään Iisalmen tokokokeessa puuttui toko-fiilis aevan kokonaan. Tuomarina Salme Mujunen.
Alku lähti hyvin, paikallaolot kymppejä, mutta muissa suorituksissa ei ollut paljon kehumista ja yksi munkkirinkiläkin tuli, tunnarista.
Plaah. Asenne ratkaisee aina?
Minulta sitä asennetta ei tänään oikein löytynyt ja se näkyis heti seuraamisliikkeessä. Huuhendeili-meiniki.
Pisteet 245,5.
Jokohan tämän tokoilun uskoisi, ainakin toviksi riittää kiitos, kunnes saamme taas kunnon inspiraation treenaamiseen, ei sitä väkisten jaksa treenatakkaan.
Mennään fiiliksen mukaan ja tuleehan tässä taukoa muutenkin kun Nee steriloidaan noin kuukauden päästä.
Ajatuksissa siintää jo treenata jotain uutta. Voisi ottaa tavoitteeksi ensi kesänä kisata erikoiskokeessa..
Jos lukis sääntökirjaa ensin, ennen kuin kovin suuria suunnittelee.. 
 

Lauantaina kisasimme piirinmestaruudesta tokossa KPKY:n järjestämässä kokeessa. Tuomarina Allan Aula.
Nepulle pisteita 275, 1.tulos ja sij.1/2, eli uusimme viime vuotisen piirinmestaruuden.
Neppu ei ollut aivan oma itsensä, mutta tyytyväinen olen kuitenkin pienen työskentelyyn vaikka tunnari meni nollille. Mystinen työtapaturma menköön sattuman piikkiin.. muistaakseni Nee on nollannut tunnarin viimeksi ensimmäisessä VOI-luokan kisassaan.
Istuminen 10. Paikkamakuu 10.
Seuraaminen 9, muutoin ok mutta pientä levottomuutta välillä, eli vilkuili ympärilleen.
Idari 10. Luoksetulo 10. Ruutu 10. Ohjattu 10.
Metallihyppynouto 10 Jee! Tätä jännitin eniten, kun viime kisoissa on menny persiilleen, nyt onnistui!
Tunnari 0. Oli levoton ja ja meinasi ensin pyyhkäistä ohi koko rivistöstä, palasi haistelemaan ja nosti väärää, toi kuitenkin lopulta oman.
Kaukot 7. Ennakoi yhden asennon vaihdon ja kun siirryin takaisin sivulle niin ennakoi istumisen.

Neppu on taas valeraskaana ja seinien remontointi on alkanut jälleen..
Tein päätöksen, että vehkeet lähtee tänä syksynä, kunhan tuo valeraskaus menee ohi.

Kuva: Minna Tikkanen